Turun Nuori Teatteri esittää Saara Turusen käsikirjoittamaa näytelmää Puputyttö, joka on musta komedia nuoren naisen minäkuvan kehittymisestä vaikeissa ihmissuhteissa ja yhteiskunnan paineiden alla sekä vaativien että alati vaihtuvien naisen roolimallien ristitulessa.
Puputyttö on näytelmäkirjailija Saara Turusen Teatterikorkeakoulun taiteellinen opinnäytetyö, josta on tullut valtavirrasta rohkeasti poikkeavien teattereiden suosikkiohjelmistoa ympäri maailmaa.
Turun Nuori Teatteri tuo Puputyttö-näytelmään oman raikkaan, vahvan ja tanssillisen tulkintansa. Kävin katsomassa näytelmän Turun Nuoren Teatterin ensi-illassa 3. helmikuuta ja ihastuin. Tanssijoina ja näyttelijöinä esiintyvät Mike Pohjolan kirjoittaman 1827 Infernal Musicalin 14 nuorta ja taitavaa näyttelijää, joiden vahva roolityö ja kaikin aistein kosketeltava tunnelataus ei jätä ketään kylmäksi.
Ohjaaja-koreografi Mikko Kaikkonen on tuonut esitykseen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tanssillinen koreografia on oivallinen valinta rytmillisesti vahvaan näytelmään, jossa Puputyttö muistojensa ja tunteidensa kuohuissa ja elämänsä ohitse kiitävissä kuvissa etsii itseään naisena. Puputyttö haluaa samaan aikaan olla rakastettava, kiltein ja ihanin nainen, ja toisaalta tappaa kaikki. Naiseuden eri roolit elävät tanssin ja repliikkien vaihtuvissa rytmeissä.
Turun Nuoren Teatterin Puputytön ensi-ilta oli vaikuttava teatterinautinto. Arvostan itsekin kirjoittajana Saara Turusen rohkeaa draamatekstiä, joka ei pelkää mitään. Myös Turun Nuoren Teatterin näyttelijät toivat estoitta esiin koko sen tunnekirjon, joka nuorta ihmistä riuhtoo ja ravistelee. Esityksen, esittäjien ja tekstin rohkeus puhuttelee minua joka tasolla. Pääosan esittäjä, Puputyttö ja Minä, Sohvi Laurikainen on kuin tehty Puputytön rooliin. Sohvi Laurikaisen roolityössä näkyy hänen sitoutumisensa ja eläytymisensä nuoren, eksyksissä olevan naisen ajatuksiin ja elämään. Puputytön rooli on niin fyysisesti kuin henkisestikin vaativa. Sohvi Laurikainen kasvaa roolinsa mukana. Puputyttö on hänen silmissään, sydämessään, naisen ihailtavassa mutta ahtaassa puhtaudessa sekä syyllistävän kiehtovassa ja kiduttavassa likaisuudessa.
Nuorille kirjoitetuissa näytelmissä seksi on tabu, varsinkin jos sitä kuvataan pornontäyteisen todellisuuden valossa, joka osoittaa kuin spotti suoraan arkaan mutta halukkaaseen naiseuteen. Puputyttö ei opeta eikä saarnaa vaan näyttää elämän sellaisena kuin se on. Näytelmässä on paljon seksiä ja rohkeita repliikkejä, jotka kuitenkin esitetään oivaltavalla mustalla huumorilla, yhteiskunnallisessa kehyksessään. Kärjistykset toimivat tehokeinona. Näytelmän seksikkäät naisnäyttelijät, kuten Povipommi Laura Hurme sekä muut erilaisia pornofantastisia rooleja esittävät Sanni Sedrani, Sonja Silvander ja Suvi Virtanen, suoriutuvat hienosti rooleistaan ja tuovat esitykseen loistokkuutta, huumoria ja juuri sitä seksiä, joka nuoria kiinnostaa ja kiihottaa, vaikka heidän vanhempansa kuinka yrittäisivät lapsiaan turmelevasta seksistä vieroittaa. Näytelmän puvustus (suunnittelu Tytti Mulo) ja lavastus (suunnittelu Peter Ahlqvist) luovat onnistuneesti esitykseen naisen vaihtuviin roolimalleihin sopivan tunnelman.
Näytelmän miesroolit ovat ymmärrettävästi sivuosassa tässä kauniiden ja heikkoinakin vahvojen naisten maailmassa. Pullamies Jussi Virtanen on näytelmän koomisin hahmo, joka ensi-illassa aina näyttämölle astuttuaan sai koomisen seksistisillä koreografioillaan yleisön nauramaan. Eräänlaista miespääosaa esittävä Komea mies, Matias Tähtinen, on roolissaan osaava komean miehen häntäheikkimäinen stereotyyppi, jolla on toistuvasti tekosyynään "niitä kauppamiehen kiireitä". Näytelmän roolisuoritukset ja -valinnat ovat kaiken kaikkiaan onnistuneita, ja roolisuorituksia on ilo seurata.
Naiseksi kasvaminen on hetkittäin kaoottista. Tuo avuton sekasorron tunnelma saavutetaan hengästyttävillä kohtausten vaihdoilla ja voimakkailla toiminnan käänteillä, jotka rytmittävät näytelmää perinteisestä kolmen näytöksen kaavasta tai muusta totutusta järjestyksestä poiketen. Kaaosta selkeyttävät toistuvat kohtaukset, kuten hetkittäin liikaakin huutavan kuoron muistutukset, toistuvat mainokset, perhemuistot ja roolihahmojen kiehtovat maneerit sekä toiminnassa että repliikeissä.
Mielestäni yksi teatterin ja draaman tärkeimmistä tehtävistä on rikkoa rajoja ja tuoda katsojalle uusia kokemuksia ja ajatuksia asioista, joista ei aina uskalleta puhua ääneen. Näytelmän kautta voi oppia ymmärtämään ja hyväksymään itselleen vieraita asioita, joita on arjessa vaikea käsitellä. Puputytön käsikirjoitus on älyllisesti haastava mutta silti viihteellinen ja mielenkiintoinen, provosoiva, syvällinen ja tajunnan räjäyttävä. Turun Nuoren Teatterin näyttelijöissä on raikkautta, voimaa, taitoa ja sellaista aitoa näytelmän tekemisen koskettavaa iloa, mikä monilta aikuisten ammattiteattereilta on hetkittäin kadoksissa.
Turun Nuoren Teatterin Puputyttö sopii katsottavaksi nuorille, kaikille aikuisille, kasvattajille ja sinulle, joka tahdot aistia nuorten elämän silmästä silmään ja sydämestä sydämeen sellaisena kuin se todella on, seksin ja väkivallan mutta toisaalta kiltin pehmeässä puputytön asussa, jonka sinäkin voit ajatuksissasi pukea yllesi ja heittäytyä täysillä ja ennakkoluuloitta Puputytön hengästyttäviin uniin ja haaveisiin.
Suosittelen lämmöllä ja intohimolla!
Puputyttö on Turun Nuoren Teatterin 40 v. juhlavuoden ohjelmistoa. Lisätietoa näytelmästä, jota esitetään huhtikuun loppupuolelle asti, löydät Turun Nuoren Teatterin ohjelmistosta
Linkki teatterin etusivulle
Valokuva yllä: Kuvaaja Mikko Vihervaara
